Avioliittolaki säätelee aviopuolisoiden oikeuksia, velvollisuuksia ja omaisuuden jakamista avioliiton päättyessä. Se ei tarkoita, että kaikki muuttuu yhteiseksi heti vihkimisen jälkeen. Lähtökohta on päinvastainen: kumpikin puoliso omistaa edelleen oman omaisuutensa ja vastaa omista veloistaan.
Varsinainen taloudellinen merkitys näkyy usein vasta osituksessa, kun avioliitto päättyy avioeroon tai toisen puolison kuolemaan. Silloin katsotaan, mihin omaisuuteen puolisoilla on avio-oikeus ja pitääkö varakkaamman puolison maksaa tasinkoa toiselle.
Tämä artikkeli antaa yleistä tietoa avioliittolaista. Jos kyse on avioerosta, avioehdosta, yritysomaisuudesta tai perinnöstä, asiakirjat kannattaa tarkistaa ennen allekirjoituksia.
Mitä avioliittolaki käytännössä säätelee?
Avioliittolaki koskee muun muassa avioliiton solmimista, puolisoiden keskinäistä asemaa, avio-oikeutta, avioehtoa, avioeroa ja ositusta. Arjessa tärkein nyrkkisääntö on, että avioliitto ei tee puolisosta toisen omaisuuden omistajaa.
Jos auto on toisen nimissä, se on hänen omaisuuttaan. Jos asunto on ostettu puoliksi, se omistetaan puoliksi. Jos toisella on henkilökohtainen laina, toinen ei vastaa siitä vain siksi, että ollaan naimisissa. Romantiikka ei ole velkakirja, vaikka pankki arvostaa allekirjoituksia enemmän kuin tunteita.
Avio-oikeus ja ositus
Avio-oikeus tarkoittaa oikeutta saada osituksessa puolet puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöstä. Se ei ole sama asia kuin yhteisomistus. Puoliso voi avioliiton aikana myydä ja hallita omaa omaisuuttaan, ellei erityinen sääntö tai suostumusvaatimus rajoita sitä.
Osituksessa lasketaan kummankin puolison varat ja velat. Jos toisella on enemmän avio-oikeuden alaista netto-omaisuutta, hän voi joutua maksamaan tasinkoa toiselle. Tasingon tarkoitus on tasata puolisoiden varallisuutta avioliiton päättyessä.
Omaisuus voi jäädä avio-oikeuden ulkopuolelle esimerkiksi avioehdon, lahjakirjan tai testamentin määräyksen perusteella. Siksi vanhat asiakirjat pitää lukea ennen kuin lähdetään jakamaan kaikkea kauniisti Excelissä.
Avioehto
Avioehto on sopimus, jolla puolisot voivat rajata avio-oikeutta. Avioehto voi koskea kaikkea omaisuutta, tiettyä omaisuutta tai vain tiettyä tilannetta. Se voi olla voimassa avioerossa, kuolemantapauksessa tai molemmissa.
Avioehto pitää tehdä määrämuotoisesti ja rekisteröidä. Käytännössä sopimus laaditaan kirjallisesti, molemmat allekirjoittavat sen ja rekisteröinti hoidetaan Digi- ja väestötietovirastossa. Rekisteröimätön paperi voi näyttää vakuuttavalta mapissa, mutta se ei välttämättä auta osituksessa.
Velat avioliitossa
Puoliso vastaa yleensä itse omista veloistaan. Yhteisestä velasta vastataan sen mukaan, mihin on sitouduttu. Jos molemmat ovat allekirjoittaneet lainasopimuksen, molemmat vastaavat velasta. Jos vain toinen on velallisena, velka on lähtökohtaisesti hänen.
Osituksessa velat kuitenkin vaikuttavat omaisuuden säästöön. Velat vähennetään puolison varoista, kun netto-omaisuutta lasketaan. Jos velkaa on käytetty yhteiseen kotiin tai perheen menoihin, lopputulos voi tuntua epäreilulta, mutta ratkaisu riippuu omistuksesta, sopimuksista ja näytöstä.
Avioero ja harkinta-aika
Avioeroa haetaan käräjäoikeudelta. Avioerossa on yleensä kuuden kuukauden harkinta-aika, jonka jälkeen avioero pitää hakea lopulliseksi. Jos puolisot ovat asuneet erillään yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta, avioero voidaan saada ilman harkinta-aikaa.
Avioero ja ositus ovat eri asioita. Tuomioistuin voi myöntää avioeron, vaikka omaisuus olisi vielä jakamatta. Tämä on käytännössä yleistä. Paperilla avioliitto päättyy ensin ja varallisuus riitelee perässä, jos sopua ei synny.
Käytännön minimipolku
Kerää tieto puolisoiden omaisuudesta, veloista, avioehdosta, lahjoista, testamenteista ja yhteisestä kodista. Selvitä, mikä omaisuus on kenen nimissä ja mikä kuuluu avio-oikeuden piiriin. Jos ero on vireillä, erota avioeron hakeminen ja osituksen tekeminen omiksi vaiheikseen.
Jos avioliittolaki, avioehto, ositus tai avioeron omaisuusjako mietityttää, voit soittaa OikeusGuruun: 0600 411 104, 0,98€/min + pvm/mpm.
