Avoliitto ja omaisuus menevät Suomessa eri logiikalla kuin avioliitossa. Avopuolisoilla ei ole automaattista avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, eikä erossa tehdä avioliittolain mukaista ositusta. Lähtökohta on omistus: kumpikin pitää sen, minkä omistaa.
Tämä kuulostaa selkeältä, kunnes asunto on toisen nimissä, lainaa on maksettu yhteiseltä tililtä, remontti on tehty toisen perintörahoilla ja kuittikansio on olemassa lähinnä ajatuksena. Avoliitto on juridisesti kevyempi muoto, mutta riitatilanteessa keveys ei aina tunnu edulta.
Tämä artikkeli antaa yleistä tietoa avoliitosta ja omaisuudesta. Jos yhteistä omaisuutta, asuntoa tai hyvitysvaatimusta on paljon, kirjallinen selvitys kannattaa tehdä ajoissa.
Kuka omistaa omaisuuden avoliitossa?
Avopuoliso omistaa sen omaisuuden, joka on hänen nimissään tai jonka hän pystyy näyttämään ostaneensa. Jos omaisuus on hankittu yhdessä, omistusosuudet määräytyvät yleensä sen mukaan, mitä on sovittu tai miten hankinta on rahoitettu.
Asunnon lainhuuto, osakekirjat, kauppakirjat, kuitit, tilisiirrot ja lainasopimukset ovat tärkeitä. Jos yhteisestä hankinnasta ei ole dokumenttia, riita muuttuu nopeasti muistojen vertailuksi. Se on huono todistelulaji, etenkin kun ero on juuri vienyt tunnelman.
Avoliittolaki ja hyvitys
Avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annettu laki voi antaa oikeuden hyvitykseen tietyissä tilanteissa. Hyvitys voi tulla kyseeseen, jos toinen avopuoliso on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista kartuttamaan tai säilyttämään omaisuuttaan niin, että pelkkä omistuksen mukainen jako johtaisi perusteettomaan etuun.
Panostus voi olla rahaa, työtä, hoivaa, remontointia, yrityksen tukemista tai muuta konkreettista yhteistalouden hyväksi tehtyä panosta. Vähäinen epäsuhta ei riitä. Hyvitystä ei myöskään saa vain siksi, että ero tuntuu epäreilulta.
Mitä avoliittolaki ei tee?
Avoliittolaki ei tee avopuolisoista aviopuolisoita. Se ei jaa kaikkea puoliksi, eikä se anna automaattista perintöoikeutta. Se ei myöskään poista tarvetta näyttää, mitä on maksettu, tehty tai sovittu.
Laki koskee vain tiettyjä avoliittoja. Tyypillisesti edellytetään, että puolisot ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai heillä on tai on ollut yhteinen lapsi. Lyhyemmissä suhteissa ratkaisu perustuu tavallisiin omistus- ja sopimussääntöihin, ellei muuta perustetta ole.
Yhteinen asunto ja laina
Jos asunto on yhteisissä nimissä, kumpikin omistaa oman osuutensa. Jos asunto on vain toisen nimissä, toinen ei yleensä saa omistusoikeutta pelkällä asumisella tai kuluihin osallistumisella. Toisen lainan lyhentäminen, iso remonttipanos tai yhteisesti rahoitettu hankinta voi silti synnyttää hyvitys- tai velkasuhdekysymyksen.
Lainan osalta ratkaisee, kuka on velallisena. Jos molemmat ovat allekirjoittaneet lainan, molemmat vastaavat siitä pankille. Keskinäisesti voidaan joutua arvioimaan, kumman hyväksi laina on käytetty ja mitä erossa sovitaan.
Avoliittosopimus
Avoliittosopimuksella voidaan sopia etukäteen esimerkiksi siitä, miten yhteiset hankinnat, asumiskulut, lainat ja ero hoidetaan. Sopimus ei ratkaise kaikkea, mutta se vähentää jälkikäteistä arvailua.
Hyvässä sopimuksessa kirjataan ainakin omistusosuudet, yhteisen tilin käyttö, suuret hankinnat, remontit, velat ja se, miten tavarat ja mahdollinen asunto käsitellään erossa. Sopimuksen arvo näkyy yleensä vasta silloin, kun kumpikaan ei enää halua olla erityisen reilu.
Käytännön minimipolku
Listaa omaisuus, velat, kuitit, tilisiirrot, lainat ja sopimukset. Selvitä, mikä on yhteistä ja mikä toisen omaa. Jos vaadit hyvitystä, kirjoita auki konkreettinen panos, sen arvo ja miten toinen hyötyi siitä. Jos sopu onnistuu, tee kirjallinen erottelusopimus.
Jos avoliitto, omaisuuden erottelu, hyvitys tai avoliittosopimus mietityttää, voit soittaa OikeusGuruun: 0600 411 104, 0,98€/min + pvm/mpm.
